Tunturipöllö
Bubo scandiaticus
Katarina Surakka
Teoksen sijainti: Tampereen luontokauppa, näyteikkuna, Laukontori 4, 13.4.-29.4. ja loppunäyttelyssä Taito Pirkanmaan Taitokeskus Verkarannassa 2.-3.5, Vuolteentori 2, Tampere
Uhanalaisuusluokitus: erittäin uhanalainen
Elinympäristö: tunturipaljakat, suoniityt
Levinneisyys: Pesiminen Tunturi-Lapissa, esiintyy koko Suomessa.
Erityisiä tuntomerkkejä: Tunturipöllö on suuri, lähes huuhkajan kokoinen pöllölaji. Koiras on lähes puhtaanvalkea, naaraan hyöhenpukua kirjovat tummat poikkijuovat. Sen koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet ja nokka tummat ja silmän värikalvo on keltainen.
Elintavoista ja uhanalaisuudesta
Suomessa tunturipöllöä esiintyy satunnaisesti Tunturi-Lapissa, jossa se saattaa hyvinä sopulivuosina myös pesiä suoniityillä ja tunturipaljakoilla. Pesimisten välillä saattaa kuitenkin kulua jopa vuosikymmeniä.
Tunturipöllöt vaeltavat arktisella alueella itä-länsisuunnassa sopulikantojen perässä. Pikkunisäkäskantojen romahtaessa pohjoisessa saattaa tunturipöllöä havaita eteläisemmässäkin Suomessa, jonne se nälkäisenä suuntaa ruoan perässä.
Tunturipöllön tulevaisuutta uhkaa ensisijaisesti arktisen alueen ilmastonmuutos. Sen lisäksi sen tulevaisuutta varjostavat pesinnän häirintä ja liikenne sekä munien kerääjät.
Tunturipöllöä esiintyy pohjoisen napa-alueen ympärillä pohjoisimmassa Euraasiassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Laji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja sen maailmankanta on luokiteltu vaarantuneeksi.
Teoksesta
Teoksen nimi
Ukuli
Tampereen puistolehmus, akryylimaali
Koko: 125 cm x 55 cm
”Tunturipöllö on kaunis ja taianomainen Lapin lintu. Arktisilla alueilla ilmastonmuutos näyttäytyy voimakkaampana kuin missään muualla, ja arktisten alueiden eliöiden elinpiiri ja elinmahdollisuudet hupenevat vauhdilla. Meidän ihmisten käsissä on turvata Telluksen kotiamme jakavien kämppisten elämä ja tulevaisuus. Tätä velvollisuutta on laiminlyöty, ja nyt alkaa olla viimeinen hetki pelastaa meidän kaikkien yhteinen koti. Suojelemalla metsiä turvaamme joillekin kavereillemme kodin, sitä varten olen mukana uhanalaisveistossa.
Veistos alkoi muodostua, kun sain käsiini kiinnostavan muotoisen lehmuksenpalan. Tiesin etukäteen, että halusin veistää lentävän tunturipöllön, siitä eteenpäin luonteikas lehmuksen kappale ohjasi työn muodostumista, minä vain kaivelin sisään piilotetun tunturipöllön ja tunturimaiseman esiin. Parhaat työt muodostuvat tällä tavalla elävässä vuoropuhelussa työstettävän kappaleen kanssa.”
– Katarina Surakka
Kuvia työstä
