Saimaannorppa, Kääpiötytönkorento, Tukkasotka

Elintavoista ja uhanalaisuudesta

Saimaannorppa on sopeutunut hyvin vesielämään, maalla se käy lähinnä vierailemassa. Sitä pidetään paikkauskollisena, vaikka tutkimuksissa on havaittu myös laajoja liikkeitä. Talvisin saimaannorpat joutuvat kaivamaan hengitysaukkoja jäähän. Jäänlähdön jälkeen ne nousevat rantakiville karvanvaihtoon. 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu pienistä parvikaloista. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja kiima-aika on kevättalvella. Naaras synnyttää yhden poikasen helmi–maaliskuussa lumikinokseen kaivettuun pesään, joka tarjoaa vastasyntyneelle suojaa. Poikanen vieroitetaan 2–2,5 kuukauden ikäisenä. Vuonna 2025 metsähallitus arvioi saimaannorpan kannaksi 530 yksilöä.

Kääpiötytönkorento on hyvin harvinainen sudenkorentolaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Se kuuluu Euroopan uhanalaisimpiin sudenkorentolajeihin ja on kansainvälisestikin vaarantunut.

Kääpiötytönkorennon pituus on vain 25–26 mm ja se on Euroopan pienin sudenkorento. Vartalo on molemmilla sukupuolilla vaaleansininen. Naaraiden ikääntyessä sininen väri muuttuu ruskeaksi, mutta muuten korentojen sukupuolta on vaikea määrittää.

Laji vaatii kosteaa mikroilmastoa, ja tavallisimmin sitä tavataan pienillä lammilla, joiden reunuksilla kasvaa rahkasammalia. Laji lentää kesäkuulta elokuulle. Korennon kehitys munasta aikuiseksi kestää Pohjois-Euroopassa 1-2 vuotta. Naaraat munivat vesikasveille, aivan vedenpinnan alapuolelle.

Tukkasotka on keskikokoinen sukeltajasorsa. Se pesii lauhkeilla ja pohjoisilla Euraasian alueilla ja silloin tällöin sitä tavataan myös Pohjois-Amerikassa. Tukkasotka on Suomessa luokiteltu vuodesta 2015 erittäin uhanalaiseksi. Tukkasotkat pesivät rehevöityneillä järvillä, merensaaristossa ja vesijättömailla. Laji on taantunut nopeasti etenkin lintukosteikoiden umpeenkasvun vuoksi.

Tukkasotkat parittelevat kevään tienoilla. Pesä on lähellä rantaa kasvillisuuden suojassa. Naaras munii noin 10 munaa toukokuun lopulla-kesäkuun alussa, ja hautoo 3½ viikkoa. Joskus muninta alkaa vasta heinäkuussa ja elokuun alussa voi vielä tavata aivan pieniä poikasia. Yli puolet tukkasotkan poikasista menehtyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Ravinnon tukkasotka hankkii sukeltamalla. Ne syövät simpukoita, vesihyönteisiä ja kasveja.

Teoksesta

Saimaannorppa, Kääpiötytönkorento ja Tukkasotka
Tampereen puistolehmus, akryylivärit

Koko: 58 cm x 39 cm

”Teoksen lajit valikoituivat muistellessani lapsuuden eliörikkaita kesiä Suur-Saimaan laitamilla. Saimaannorppaa en ole koskaan nähnyt toisin kuin tukkasotkia ja eri korentolajeja runsaastikin. Surullisena olen seurannut luontokatoa omakohteisestikin, etenkin vesilintujen vähenemistä.

Saimaannorppaa uhkaavat luontokato ja ilmastonmuutos: leudot talvet vähentävät pesäpaikkoja, ja kalanpyydykset aiheuttavat kuuttikuolemia.

Korentoja uhkaavat elinympäristöjen häviäminen: Ne tarvitsevat toukkavaiheessaan puhtaita ja monimuotoisia vesistöjä (lampiin, järviin, jokiin ja soihin liittyvät elinympäristöt). Suo- ja metsäojitukset sekä vesistöjen rehevöityminen tuhoavat näitä elinympäristöjä. Sekä ravinnon väheneminen: Korennot ovat sekä toukkana että aikuisena petoja, jotka syövät hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja. Hyönteiskato vähentää sudenkorentojen ravinnon määrää.

Tukkasotkaa uhkaa elinympäristöjen umpeenkasvu: Vesilintukosteikoiden rehevöityminen ja umpeenkasvu heikentävät tukkasotkan pesimäympäristöjä.  Tukkasotka pesii usein lokkikolonioiden suojassa, ja lokkikantojen taantuminen on vaikuttanut myös tukkasotkan poikastuottoon. Myös talvehtimisalueiden öljypäästöt ovat riski.”
– Tiina Chambers