Ripsisiippa

Myotis Nattereri
K. Lillvis

Teoksen sijainti: Kalevan Halli, kasvikiviseinä, Sarvijaakonkatu 28, 13.4.-30.4. ja loppunäyttelyssä Taito Pirkanmaan Taitokeskus Verkarannassa 2.-3.5, Vuolteentori 2, Tampere

Kuva: Rauno Kalda

Uhanalaisuusluokitus: erittäin uhanalainen

Elinympäristö: rehevät vanhat lehtimetsät ja jalopuulehdot, ihmisten muokkaamat perinneympäristöt, luolat ja halkeamat

Levinneisyys: Suomen länsi- ja lounasrannikko, Ahvenanmaa

Erityisiä tuntomerkkejä: Ripsisiipan häntäräpylässä on tiheitä alaspäin taipuneita karvoja, joista on saanut nimensä. Muistuttaa ulkonäöltään muita Suomessa tavattavia pieniä siippalajeja.

Elintavoista ja uhanalaisuudesta

Ripsisiipat piilottelevat päivisin puiden koloissa ja vanhoissa rakennuksissa. Ne ovat taitavia vaikkakin hitaita lentäjiä. Öisin ripsisiipat metsästävät kaikuluotaamalla lentäviä hyönteisiä, sekä poimivat kuoriaisia ja hämähäkkejä ravinnokseen.

Ripsisiippa lisääntyy hitaasti. Ne pariutuvat syksyisin ja kokoontuvat pieniin lisääntymisyhdyskuntiin rakennusten ja puiden koloihin toukokuussa. Ripsisiipat talvehtivat horrostaen luolissa, kellareissa tai syvissä kivikoissa ja halkeamissa syyskuusta lokakuuhun, yleensä yksin tai joskus harvoin pienissä ryhmissä. Uuden tutkimuksen mukaan ripsisiippoja saattaa talvehtia etenkin kalliohalkeamissa enemmän kuin aiemmin on oletettu.

Ripsisiippoja uhkaavat erityisesti päivälepopaikkojen hävittäminen ja häirintä, sekä saalistusympäristöjen muuttuminen. Konkreettisesti tätä ovat vanhojen metsien kaataminen asutusten tieltä ja rakentamisesta johtuva lisääntynyt valosaaste.

Teoksesta

Teoksen nimi:
Myotis nattereri
Tampereen puistolehmus, akryylimaali ja tussi, kiinanpuuöljy

Koko: 100 cm x 43 cm

”Ripsisiipan elinympäristökadon aiheuttavat toiminnallaan ihmiset. Se on Suomessa ainoa uhanalainen viidestä yleisesti tavatusta lepakkolajista, mutta kuitenkin maailmanlaajuisesti elinvoimainen. Lajivalintani korostaa näkökulmaa lajien kirjon ja suojelun tärkeydestä, jotta erilaiset ja moninaiset ekosyysteemit säilyisivät eivätkä lopettaisi toimintaansa. Ripsisiipan suojelu on niin metsien suojelua, kuin luonnon monimuotoisuuden suojelua.

Ripsisiippojen talvehtimispaikkoja tunnetaan Suomessa vain muutama ja suurimmassakin niistä ripsisiippoja on kerralla enimmillään vain kymmenkunta.

Teoksessani 1:1 mittakaavaan veistetyt tyylitellyt ripsisiipat talvehtivat pienellä porukalla lehmukseen veistetyssä kallion seinämässä. Kalevan hallin kasvikiviseinässä, joka osaltaan lisää luonnon monimuotoisuutta kaupunkialueella, kevätsää saa antaa teokselle mieleisensä viimeistelyn ennen loppunäyttelyä.”
– K. Lillvis