Pikku-uikku
Tachybaptus ruficollis
Anu Kopra
Teoksen sijainti: HAY Second Hand, näyteikkuna, Aleksanterinkatu 17 , 13.4.-30.4. ja loppunäyttelyssä Taito Pirkanmaan Taitokeskus Verkarannassa 2.-3.5, Vuolteentori 2, Tampere
Uhanalaisuusluokitus: äärimmäisen uhanalainen
Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi, harvinaisempana pohjoisessa.
Elinympäristö: Pienet runsaskasvuiset järvet ja lammet, talvisin suojaiset ja sulina pysyvät paikat.
Erityisiä tuntomerkkejä: Sorsanpoikasen kokoinen, palleromainen uikku poikkeaa lyhytnokkaisena ja -kaulaisena selvästi sukulaisistaan. Kesäpuvussaan ruskeanmusta, vain poskiltaan ja kurkustaan punaruskea.
Elintavoista ja uhanalaisuudesta
Suomen pienikokoisin vesilintu pesii rehevissä, matalissa vesissä. Pikku-uikun vaikeasti löydettävä, mätänevistä kasveista tehty pesä sijaitsee yleensä lähellä rantaa kasvien seassa. Molemmat puolisot osallistuvat sen rakentamiseen. Valkeita, myöhemmin ruskehtaviksi värjäytyviä munia on 4-6. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 20 vuorokautta. Jos pari munii toisenkin pesyeen, se tapahtuu ensimmäisten poikasten ollessa noin kolmen viikon ikäisiä. Tällöin koiras ottaa huolehtiakseen niistä ja naaras vastaa munien hautomisesta. Uusi poikue kuoriutuu samoihin aikoihin, kun ensimmäiset poikaset ovat itsenäistyneet ja oppineet lentämään. Näin emot pääsevät hoitamaan uutta poikuettaan yhdessä.
Pikku-uikku on hyvin vilkas ja samalla taitavasti piilotteleva lintu. Se myös sukeltelee innokkaasti. Uidessaan veden pinnalla se hakeutuu mielellään jonnekin suojaan, sulan veden aikana kasvillisuuden sekaan, talvella taas aivan jään reunaan tai laiturin, veneen tai muun suojan alle. Pikku-uikut syövät pieniä kaloja, hyönteisiä, simpukoita ja kotiloita.
Pikku-uikku kasvaa 23-29 cm pituiseksi, painaen 150-200 g ja sen siipien kärkiväli on 40-45 cm. Talveksi vatsa ja kaula vaalenevat, ja kaulasta tulee osittain mustan- ja ruskeanpilkullinen. Lisäksi kurkku muuttuu valkeaksi. Nokan tyvellä on pienehkö keltainen laikku. Tunnusomaista tuuhea peräpää.
Pikku-uikku on muuttolintu, vaikka jotkut yksilöt talvehtivatkin sulissa. Ne saapuvat Länsi- ja Etelä-Euroopasta keväällä maalis-huhtikuussa ja vetäytyvät takaisin syys-marraskuussa. Suomessa pesii arviolta 10-25 paria. Uhanalaisuuden syynä voidaankin pitää pesimäkannan pienuutta. Suurta osaa vesilinnuistamme uhkaava kosteikkojen umpeenkasvu ja ravintokilpailu särkikalojen kanssa voi heikentää myös pikku-uikun elinmahdollisuuksia.
Teoksesta
Teoksen nimi:
Pikku-uikku
Lehmus, vesivärit, lehtikulta
Koko: 54 cm x 33 cm
”Näin käyttämäni lehmuksen pinnassa alusta asti linnun hahmon. Tutkiessani uhanalaisia lintulajeja pikku-uikku herätti ihastusta heti. Pieni ja sitkeä otus, pohjoisiin olosuhteisiin karaistunut. Ensivilkaisulta vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta kuitenkin niin kaunis. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.”
– Anu Kopra
Kuvia työstä
Myynnissä. Lisätiedot ja ostotiedustelut ikimetsa@luonnonperintosaatio.fi