Kukkamaatähti, Kalkkiruusukesammal
Geastrum floriforme, Rhodobryum ontariense
Ulla Rohunen
Teoksen sijainti: Maukaste, näyteikkuna, Näsilinnankatu 22, 13.4.-30.4. ja loppunäyttelyssä Taito Pirkanmaan Taitokeskus Verkarannassa 2.-3.5, Vuolteentori 2, Tampere
Kuva: Lukas Large, Wikimedia Commons
Kuva: Jouko Rikkinen, laji.fi
Uhanalaisuusluokitus: Kumpikin laji on erittäin uhanalainen.
Elinympäristö: Kukkamaatähti kasvaa yleensä kuivahkoilla, ravinteikkailla ja usein kalkkipitoisilla mailla. Sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat kuivat niityt, kedot ja nummet ja harvapuustoiset kangasmetsät.
Karkkiruusukesammal kasvaa tavallisimmin ravinteikkailla ja usein kalkkipitoisilla mailla. Sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat lehdot, rehevät metsät, puronvarret sekä varjoisat ja kosteahkot rinteet.
Levinneisyys: Kukkamaatähteä esiintyy eniten Etelä- ja Lounais-Suomessa, mutta havaintoja on niukasti koko maassa. Kalkkiruusukesammal kasvaa yksittäisissä paikoissa Varsinais-Suomessa.
Erityisiä tuntomerkkejä: Kukkamaatähden voi tunnistaa sen tähdenmuotoisesti avautuvasta ulkokerroksesta: itiöemän kehittyessä sen ulkokuori repeää useiksi liuskoiksi, jotka kaartuvat ulospäin ja nostavat keskellä olevan itiöpallon irti maasta. Itiöpallosta vapautuvat itiöt leviävät tuulen mukana ympäristöön.
Kalkkiruusukesammal kasvaa yhdestä kolmeen senttimetriä korkeaksi. Alemmat lehdet ovat pieniä ja suomumaisia, ylemmät niihin verrattuna suurikokoisia ja soikeita. Ylemmät lehdet muodostavat verson kärkeen ruusukkeen. Sen versot muodostavat maan pinnalle tiiviitä, ruusumaisia lehtiruusukkeita, jotka muistuttavat pieniä vihreitä kukkia.
Elintavoista ja uhanalaisuudesta
Kukkamaatähden uhanalaisuus liittyy erityisesti sopivien elinympäristöjen vähenemiseen. Metsien tiivistyminen ja elinympäristöjen umpeenkasvu sekä maankäytön muutokset heikentävät sen elinolosuhteita.
Karkkiruusukesammalen esiintymiseen vaikuttavat erityisesti metsien rakenne ja kosteusolosuhteet. Se kärsii elinympäristöjen muutoksista, kuten metsien hakkuista, maaperän kulumisesta ja kosteustasapainon häiriöistä.
Teoksesta
Teoksen nimi:
Partaäijä
Tampereen puistolehmus, akvarelli
Koko: 45 cm x 25 cm
”En tiedä montaa kiehtovampaa ja elähdyttävämpää asiaa kuin parta – varsinkin iso, tuuhea ja pörheä parta. Olen kutsunut tätä työtä veistämisen aikana partaäijäksi, vaikka äijä hän ei ole, vaan herkkä ja aistillinen ihminen, jonkinlainen näkijä. Kun työ valmistui, nimi jäi.
Partaäijä lepää kostean metsän mättäällä, yhtä aikaa tässä ja jossain toisaalla, toisessa ajassa. Hän näkee unta. Metsä ottaa häntä hiljalleen takaisin: sammalet kasvavat hänen partaansa, sienet punovat rihmastonsa hänen ympärilleen. Hän ei ole erillinen luonnosta, vaan osa sen hengitystä, sen kiertoa, sen muistia.
Olen iloinen, että sain työni esille nimenomaan Maukasteen ikkunaan, joka on Tampereella tunnettu asiantuntevasta ja arvostavasta tavastaan käsitellä seksuaaliterveyttä ja mielihyvää. Myös kestävät arvot ovat siellä läsnä, luonnollisena osana toimintaa.”
– Ulla Rohunen
Myyty, teoksen myyntitulot lahjoitetaan lyhentämättömänä Luonnonperintösäätiölle.
Kuvia työstä
